the Lit Hub staff: we’ re just like you. Luemme kirjoja. Me itkemme. Joskus itkemme, kun luemme kirjoja. Olimme syvästi järkyttyneitä lopetettuamme pienen elämän. Emme ole vieläkään täysin päässeet siitä yli. Ja pahinta on: se ei ole vain Vähän Elämää., Joten jos etsit uuden kirjan hinaaja teidän sydänjuuret (ja, mikä tärkeintä, kyynelkanavansa), tai haluat vain jättää pois tietoa siitä, miten tehdä meistä tuntuu pahalta myöhemmin, ohessa valikoima kirjoja, jotka ovat tehneet Valaistu Hub henkilökunta huuto—tai, koska eivät kaikki meistä ovat todella iso criers, ainakin tehnyt meille todella, todella surullinen.
Susan Faludi, Pimiössä
minulla on tarpeeksi lyhyt emotionaalinen sulake, että listan viimeinen kirjoja, jotka sai minut itkemään olisi todennäköisesti luettelo mitä kirjoja olisin viimeksi lukenut., Edun spesifisyys, nostan esiin kirjan, joka tuhosi ei vain minulle, vaan myös ystäväni lainasi sen heti: minulla on kyyneleiset selfie hän lähetti minulle todistaa sen. Susan Faludi on Pimiössä, joka voitti 2016 Kirkus Palkinnon Tietokirja, on eräänlainen monimutkainen, joka vastustaa nopea yhteenvetoa, mutta voin antaa sen kuvan: Kun hän oli lapsi, Faludi isä Steven, unkarilainen maahanmuuttaja ja Holokaustin selviytyjä, oli aggressiivinen, uppoutunut maskuliinisuutta, ja lopulta väkivaltainen., Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli 16-vuotias, ja hänen äitinsä sai lähestymiskiellon isäänsä vastaan. Lopulta Steven kotimaahansa Unkariin; kun Faludi saanut sähköpostia Steven vuonna 2004, he eivät olleet puhuneet 27 vuotta. Se ei ollut ainoa yllätys—hänen isänsä paljasti, että hän oli läpikäynyt sukupuolenvaihdoksen leikkaus Thaimaassa ja nyt meni Stefánie., Faludi lensi Budapestiin muutamaa kuukautta myöhemmin, ja Pimiössä on kronikka, mitä seurasi, liikkuva, arvoituksellinen tilinteon välillä Susan ja Stefánie; välillä Stefánie ja hänen aiemmin kuin Steven Faludi ja aiemmin, István Friedman, ja välillä trauma Holokaustin ja trauma sukupuoli-dysforia.,
Jess Bergman, Ominaisuudet Editori
Margery Williams, Se Velveton Kani
– en olisi huolimaton ei sisällä Velveton Kani tässä luettelossa; olen työskennellyt itseni kyyneliin useita kertoja vain selittää tarina Ihon Hevonen, usein suhteellisen vieraita. Jos et tunne: hylätty Velveton Kani kohtaamisia Ihon Hevonen lastentarha—Hevonen on asunut siellä pisimpään, ja hän on hajanainen ja raihnainen., Hän selittää tämän johtuvan siitä, että vuosia sitten hänestä tehtiin todellinen rakkauden kautta. Ja kun olet todellinen, vaikka olet yksin ja karvaton ja henkilö, joka rakasti sinua on kauan sitten unohtanut sinut, et voi koskaan tulla epätodellinen uudelleen. Se saa minut sekaisin. Tämä hyvin tarinan innoittamana Jess ja minä aloittaa lukemisen sarjan itku yleisissä oikeus, Jolle Haluaa Itkeä, että ehkä jonain päivänä palaa.,
–Blair Beusman, Associate editor
Wilson Rawls, Jos Punainen Saniainen Kasvaa
kolmannella luokalla, olin jo iso lukija (kiitos Äiti ja Isä), ja opettajani, nähdä, että minun luetun ymmärtäminen oli yli tason kirjoja olimme lukeminen luokassa, osoitettu minulle jotain extra: Missä Punainen Saniainen Kasvaa., Kävi ilmi, että lukukäsitykseni olisi voinut ylittää kolmannen luokan tason, mutta tunnekäsitykseni ei ollut. Itkin niin kovaa, että putosin tuolistani. Luokassa. Hiljaisen lukemisen aikana. Se tuntuu ylireagointia nyt, mutta katso: yksi koira kuolee ja sitten toinen koira kuolee surua. Surusta! Seison putoamisjutun takana. Tämä kirja on sadistinen. En ole itkenyt kirjan jälkeen, joten joko tämä yksi kovettunut minua weepies tai vain tuhota minun emotionaalinen hermopäätteitä elämää. Oli miten oli!,
–Emily Temple, Päätoimittaja
Richard Wagamese, Intian Hevonen
Kuten Jess Bergman edellä, minäkin, olen nopea itkeä, joten tämä oli helppo tehtävä., Olen jo puhunut siitä, miten paljon rakastin Intian Hevonen edesmennyt Richard Wagamese (joka oli Ojibwe, mistä Wabaseemoong Itsenäisiä Kansakuntia), ja vaikka siellä on ole pulaa tässä slim-romaani koruttomasti traaginen—Kanadan Alkuperäiskansojen lasten varastettu perheistään ja sijoitetaan ”Asuin Kouluissa,” kylmä, julma paikkoja, joissa väkivaltaa oli rehottaa ja itsemurha yhteistä—se on Wagamese on loihtivat iloa ja kineticism open-air-hockey, joka toi minut kyyneliin: nuorten miesten kanssa vähän toivoa, veistämällä ulos laastari jäädytetty autonomian kaukaisiin kaukalot pohjois-prairie., (Ja jos et usko minua, meillä on yksi tällainen osio tulevana maanantaina 23. huhtikuuta).
–Jonny Timantti, Päätoimittaja
Sandra Cisneros, Nainen Huutaa Creek
viime Aikoina koko kirjoja on ollut vaikeaa, koska olen ollut opetus-ja kirjoitustaitoa, mutta olen pitänyt lukea tarinoita ja runoja. Kaksi novellia kääntyi vesilaitoksen päälle viime aikoina. Sandra Cisnerosin ”Mexican Movies” päättyy näin kauniiseen kuvaukseen elokuvateatterissa nukahtamisesta ja kotiin kantamisesta., Sitä lukee ja heti tulee se Ikä uudelleen, kuljetettava Ikä, kun voi teeskennellä nukkumista. Tarinan viimeistely oli kuin heräisi ja tajuaisi, etten enää koskaan olisi sen ikäinen. Kokonaisuudessaan Nainen Huutaa Creek toimii kuten tämä, olla varoittanut—Cisneros dunks niin elävästi osaksi aistikokemuksia tuntuu menetys, kun tulet ulos niistä. Toinen tarina, joka sai minut kurkottamaan nenäliinoja, oli itse asiassa erään NYU: n oppilaani Jerome Blancon kirjoittama. Hänellä on täydellinen tarina naisesta, joka menee kotiin Filippiineille äitinsä kuoltua koomaan., Eräässä kohtauksessa nainen alkaa puhua äidilleen ja mies teki sen niin hyvin, että muistin miltä se tuntui: kerjätä.
–John Freeman, Päätoimittaja
Mordecai Richler, Barney ’ s Version
Barney ’ s Version Mordecai Richler ei ole surullinen kirja—ivallinen muistelmat Barney Panofsky ovat yleensä hauskaa, jos hieman tumma. Mutta kirjat, jotka saavat itkemään, saavat joskus itkemään niiden olosuhteiden takia, kun niitä lukee., Yksi talvet olin graduate school (joita oli useita) olin muuttanut takaisin vanhempieni kanssa ja lievennetty uptown ja sitten takaisin Brooklyn klo outoa, ruuhka-ajan ulkopuolella. Epäluotettava kertoja oli jotenkin täydellistä seuraa. Lopetin viime sivua Barney ’ s Version muutaman minuutin jälkeen jäin junasta, seison keskellä tyhjää asema, nauttia iso huuto huono Barney, väärin ihmisvihaaja, epäsuositun isä, syytetty.,
–Emily Firetog, toimituspäällikkö
Oksa Alas, Karen Green
Oksa Alas on täysin sydäntäsärkevä ja kaunis kokoelma, jonka Karen Green, joka oli naimisissa David Foster Wallace, noin jälkeen hänen itsemurhan. Siinä hän kourat tämä tuhoisa menetys, syyllisyyden ja vierauden surun henkilökohtaisesti rakas kirjallisuuden kuvaketta., Tämä jännitys on tislattu minun suosikki runo kokoelmasta, ”Ainakin Hän” (joka aiheutti minulle laittaa kirjan alas muutaman päivän):
haluan hänelle vihainen poliitikot, levoton, yrittää manipuloida minua tekemään palveluksia hänelle, että tekisin joka tapauksessa. En halua häntä etsivät hänen lasit, yrittää ei tule, tekee tyhmiä verbi kirjaaminen, saada pinaatti välissä koira ja ikenet, ruoskimisen minun lörpötellä, tai minun ei jää äiti. En halua hänen olevan rauhassa.,
–Blair Beusman, Associate editor
Kazuo Ishiguro, Edelleen Päivä,
Koska olen kuollut sisältä, tai kenties tekemässä kirjoja väärin, tai molemmat, en usko, että lukeminen ei koskaan muutti minua itkien. Olen kuitenkin viime aikoina saanut lukea murheellisia mestariteos, joka on Edelleen Päivä ja haluan kertoa teille, jos olet itkupilli, tämä kirja tulee hylky kasvot kyynelistä. Darlington Hallin hovimestari., Stevens, on viettänyt työelämässä palvelu Lordi Darlington—hölmö, joka uskoo nousevan Natsi-puolue voi olla lepytteli ja ystävystyi jos ryhmä valitse, blue-blooded aristokraattien kuin itse saa veneet Britannian ulkopolitiikan suljettujen ovien takana. Sen sijaan, avaa hänen sydämensä taloudenhoitaja Neiti Kensington, Herra Stevens tuplaa alas hänen väärä ammattitaito ja kääntää selkänsä rakkauden ja elämän jälkeen marttyyrikuoleman palvelu. Vain vuosia myöhemmin, seisten sateessa, kun neiti Kensington katoaa elämästään viimeisen kerran, tekee Herra., Stevens myöntää, että hänen sydämensä särkyy. Puhuin outoa, kirjallisuuden Halloween puvut ystävän kanssa pari viikkoa sitten ja hän ehdotti, että kaikkein pelottava puku saattaa olla, että Herra Stevensin Katumaan. Kertokaa, että rakastatte heitä. Tee se nyt, ennen kuin sinunkin täytyy tehdä tämä aavemainen, sateen kastama vaate . . . ikuisesti.,
–Dan Sheehan, Kirja Merkit Editori
Rachel Khong, Hyvästi, Vitamiini
hänen puoliksi omaelämäkerrallinen tarina ” – Hankkeen Matka Kiinaan,” Susan Sontag, jonka isä kuoli ulkomailla, kun hän oli hyvin nuori, kirjoittaa, ”En silti itke minkään elokuvan kohtaus, jossa isä palaa kotiin jälkeen pitkä epätoivoinen puuttuminen, sillä hetkellä, kun hän halaa hänen lapsi.,”Vastahakoinen kuin minä vertaan itseäni Sontag millään tavalla, olen samaa samankaltaisia, jopa laajempi heikkous: kotiinpaluu tahansa välillä isät ja tyttäret saavat minut itkemään, joskus vastoin parempaa tietoani (katson sinua, Interstellar). Hyvästi Vitamin, Tytär Ruth, muuttaa takaisin vanhempiensa luokse tuhoisan eron jälkeen ja uutinen siitä, että hänen isänsä on alkanut näyttää muistinmenetyksen merkkejä., Luin romaanin yhden hysteerinen istuu, itkee ajoittain koko, mutta ei niin kovaa kuin aikana kohdat kertoi muodossa lehti Ruthin isä huusi, kun hän oli hyvin nuori. Yksi erityisen mureaa merkintä on asunut minun kanssani, ja todennäköisemmin kuin ei vähennä tulee minulle kyyneleet taas nyt kun yritän toistaa sitä:
Tänään, kun otin sukat pois, te kosketti minun nilkat—vaikutelman, joka oli jätetty.
Tänään laittaa käteni vaikutelma vasemmalle sukka. Käteni voisi kiertää koko nilkkasi.,
Jess Bergman, Ominaisuudet Editori
Jay Fultz, Etsimään Donna Reed (teoriassa)
yrittämättä kuulostaa pöyhkeältä (se on vain tavallista Bostonin Irlannin reserve, ei mitään erikoista), voin rehellisesti sanoa, etten muista koskaan itkenyt, vaikka vuosittain tulen lähellä katsomassa Se on Ihana Elämä, erityisesti kohtaus lopussa, kun Mary tulee tungosta talo, jossa on säkki täynnä rahaa, etsivät tyytyväinen., Joten jos olisin itkeä kirjan lukeminen, logiikka ehdottaa, että se olisi kirja, kuten Etsimään Donna Reed, Jay Fultz, ainoa elämäkerta Donna Reed voisin löytää kymmenen minuutin Google-hakuja, mikä johti myös minut 2009 New York Timesin artikkeli kirjeenvaihto Reed pysynyt nuoret sotilaat palvelevat toisen MAAILMANSODAN, mukaan lukien B-29-ampuja, joka olisi pyytänyt häntä tanssimaan klo USO ruokala vuonna 1943., Artikkelissa oli myös kuva Reed, mitä näyttää olevan USO ruokala, yrittää ruokaa pois sotilaan levy, näyttää melkein täsmälleen kuten hän teki tulossa taloon Bedford Falls, että säkki rahaa hän rukoili pois hänen ystävänsä ja naapureita. Jeesus, minun täytyy astua ulos huoneesta hetkeksi, kaljalle tai jotain, silmäni ovat kutina, täytyy olla helvetin allergiat tähän aikaan vuodesta, mitä helvettiä sinä tuijotat?,
–Dwyer Murphy, Rikollisuus Lukee Päätoimittaja
Per Petterson, Pois, Varastaa Hevoset
67, Trond Sander on asettumassa elämän rauhallinen yksinäisyys metsissä Norja. Vaikka lähtökohta vaikuttaa riittävän rauhalliselta, trandin eläkkeelle jääminen on alakuloista., Muutaman ensimmäisen luvuissa kirjan toimittaa blow jälkeen isku: naapuri kertoo, että kun hän oli ampunut hänen koiransa, Trond on lapsuuden muisto hänen ystävänsä Jon osoittaa hänelle linnun vieressä vain murskata munat, että sama ystävä menettänyt nuorempi veli. Jonin jätettyä ladatun aseen taloon hänen kaksosveljensä alkavat leikkiä sillä, minkä seurauksena kaksonen ampuu häntä päähän. Siellä on jännitteitä välillä paha ja viaton, jotain, joka vain jatkaa kasvuaan, koska Trond unearths tumma lapsuuden muistoja. Mutta Trandin nykypäivä on yhtä synkkä., Tarinan jatkuessa paljastuu hänen todellinen syy eristäytymiseen: viikon sisällä hän menetti siskonsa syövälle ja vaimonsa kohtalokkaalle auto-onnettomuudelle. Tämä raastava tarina sai minut tuntemaan itseni rasittuneeksi viikkokausia.
–Alicia Kroell, Pääkirjoitus Kaveri
Arthur Koestler, Pimeys Keskipäivällä
– en ajattele, että kirja on tehnyt merkittävän vaikutuksen minuun, ellei se saa minut itkemään (olen tunteellinen narkkari, mitä voin sanoa?,) joten aion laittaa alas kirjan, joka sai minut itkemään eniten kertaa: pimeys keskipäivällä, Arthur Koestler. Kun suppeasti karkaaminen Stalinin puhdistukset, Koestler kirjoitti tämän kirjan taustaa näytösoikeudenkäyntejä 1930-luvulla, jossa monet tehokkain luvut venäjän Vallankumous oli kidutettu osaksi valheellisesti syytettynä sabotaasista ja muita rikoksia vastaan Neuvostoliiton valtion kuin Stalinin raa ’ asti vakiinnuttanut asemaansa., Koestler ihmetteli, miten nämä vanhat bolševikit, jotka ovat niin tunnettuja sitoutumisestaan rehtoriin, olisivat voineet vakuuttua tunnustamaan väärin rikokset, joita he eivät tehneet. Yli kidutus—mikä monet miehet oikeudenkäynti oli aiemmin kestänyt heidän vallankumouksellinen nuoriso—Koestler halusi kuvata, miten joku voi olla vakuuttunut siitä, että paras asia Neuvostoliiton valtion olisi heille tunnustaa, ja Pimeys Keskipäivällä jakaa saman kauhistuttava henkinen voimistelu osa vangittiin koska 1984.,
Ehkä syy, miksi olen itkenyt niin monta kertaa, jälkeen viimeistely tämä kirja, mutta edelleen palaa, on, että se on kerronnan äärimmäinen pettymys—varoitus vastaan utopistit kuten minä. Samalla se on saman utopianismin puolustamista—stalinismin realiteetit, ei kommunismi, ovat saaneet kirjan hahmot käyttäytymään samalla tavalla kuin he., Tai ehkä minä tuntuu niin surullinen, kun viimeistely tämän kirjan, koska jokainen tarina on yrittää niin kovasti, ja tehdä niin paljon kompromisseja, että se pystyy vastaamaan ihmisen puolella historiallinen hirviö siten, että muutamia teoksia saavuttaa. Yksi surullisimmista hahmoista täyttää sivut tämän hyvin surullinen työ on vallankumouksellinen, joka on vapautettu vankilasta alla Tsaari, vain olla tarpeeksi pian uudelleen vangittiin Stalinin. Hän pitää yllä hurraamistaan kieltäytymällä uskomasta, että vallankumous on ylipäätään tapahtunut., Päähenkilö on enemmän synkkä outlook—vallankumous on pettynyt häneen, mutta hän on myös pettynyt hänen versio vallankumous, jolloin hänen rakastaja pidätetään ilman protesti ja hylkäämistä haavoittuvia saksan kommunistit niiden kohtalo Natsien alaisuudessa. Niille, joiden mielestä Graham Greenen katolisilla romaaneilla on monopoli kaikessa hiljaisuudessa ilmaistussa syyllisyydessä, pimeys keskipäivällä todistaa ne nopeasti vääriksi. Jos et vielä itke kirjan loppuun mennessä, katso Arthur Koestlerin elämäkerta., Lisäämällä tragedia hänen varhain elämässä, Arthur Koestler oli outo elämä kuin avustetun itsemurhan aktivisti post-WWII ja päätyi sitouttaa kaksinkertaisen itsemurhan vaimonsa kanssa niin protestina.
–Molly Odintz, Rikollisuus Lukee Associate editor