Huomautuksia
2 Benedikt Otzen, Tobit ja Judith (London: Sheffield Academic Press, 2002), s. 81-93, on erinomainen tutkimus historia ja maantiede (jota hän kutsuu topografia) kirjan ja erilaisia tieteellisiä yrittää selittää ongelmallisia elementtejä. Ks. myös Robert Pfeiffer, Historian Uuden Testamentin Aikoina: Johdatus Apokryfeistä (New York: Harper, 1949), s. 285-97; hän viittaa siihen, että siellä voi olla historiallinen ydin tarina., Toni Craven, Taiteellisuus ja Uskon, että Kirja Judith (Chico, CA; Scholars Press, 1983), s. 71-74, käsitellään ”leikkisä manipulointi” historiallisia ja maantieteellisiä seikkoja.
3 Ks. esim., Moore, Ankkuri Raamattu Judith, p. 86, ja Pfeiffer, Historia, s. 302, Juutalaisten elementtejä Kirja Judith.
4 Ks Jgs-3:11 ja 30; 5:31; 8:28 (siitä, Otnielin, Ehud, Deborah, ja Gideon).
5 Ks Otzen, Tobit ja Judith, s. 74-79, ja edelleen viittauksia.,
6 Jan Joosten, ”Alkuperäinen Kieli ja Historiallinen Miljöö Kirja Judith,” in Moshe Bar-Asher ja Emanuel Tov (toim.), Meghillot v–vi: Festschrift for Johnathon Dimant (Jerusalem ja Haifa: Bialik-Instituutti ja University of Haifa, 2007), pp. 159-76, on viime kannattaja tämä opinnäytetyö; ks. myös Barbara Schmitz tässä teoksessa (Luku. 4) ja Claudia Rakel, Judit – Über Schönheit, Macht, und Widerstand im Krieg (Berlin: de Gruyter, 2003), s. 33-40, jossa edelleen viittauksia.,
7 Ks Jan Willem van Henten, ”Judith Vaihtoehtona Johtaja: A Rereading of Judith 7-13,” in Athalya Brenner (ed.), Feministinen kumppani Estherille, Judithille ja Susannalle (Sheffield: Sheffield Academic Press, 1995), s. 224-52, esp. 245-52, hyödylliseen keskusteluun mies-ja naisäänistä Judithin kirjassa. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa epätodennäköiseltä, että Judithin kirjoittaja olisi ollut nainen.
8 Se on erityisen todennäköistä, että Kirjan kirjoittaja Judith oli perehtynyt Historia Herodotos; ks Mark Caponigro, ”Judith, Jolla Tarina Herodotos,” James C. VanderKam (ed.,), ”Kukaan ei Puhunut Pahaa Hänestä”: Esseitä, Judith (Atlanta: Scholars Press, 1992), s. 47-59, ja Barbara Schmitz, ”Zwischen Achikar und Demaratos – die Bedeutung Achiors in der Juditerzählung,” Biblische Zeitschrift, 48 (2004), s. 19-38.
9 Katso yksityiskohtainen keskustelu Pfeiffer, History, s.292-95.
10 Otzen, Tobit ja Judith, s. 78, 81-87, 96, ja 132-35 tutkimusten tieteellinen lausunto päivämäärä Judith ja pohditaan suhdetta Kirja Judith ja Hasmonean historia ja teologia.
11 Carey A. Moore, ”miksei Judithin kirja sisältynyt heprealaiseen Raamattuun?,, ”in” kukaan ei puhunut pahaa hänestä”, SS. 61-71, lopettaa hänen keskustelun kysymys kommentti”… yksinkertainen tosiasia on, että emme tiedä” (s. 66).
12 Ks Roger T. Beckwith, Vanhan Testamentin Kaanonin Uuden Testamentin Kirkkoa ja Sen Tausta Varhainen Juutalaisuus (Grand Rapids, MI: W. B. Eerdmans, 1986), s. 275. Kaikki rabbit nimeltä Babylonian Talmud Megillah 7a, jotka kieltävät canonicity Esther kuuluvat kolmanteen luvulla c.e.
13 Ks Joosten, ”Kieli ja Miljöö,” pp., 175-76, ensimmäistä vaatimusta; Sidnie White Crawford, ”Esther ja Judith: Kontrasteja Merkki,” vuonna Sidnie White Crawford ja Leonard J. Greenspoon (toim.), Kirja Esther Moderni Tutkimus (London: T&T Clark, 2003), s. 60-76, esp. 70-71 toiselle. Jotkut tutkijat, esimerkiksi, Beckwith, Vanhan testamentin kaanon, esp. s 382-85, väittää vastaan hyvin käsite erillinen kreikan Juutalaisten canon ja huomauttaa, että varhaisimmat käsikirjoitukset Apokryfeistä ovat kaikki Christian codices., Nämä codices ovat eri kirjoja Apocrypha, jotka on sijoitettu eri paikkoihin, mikä heijastaa Kristillisen lukutottumukset.
14 vrt. Dt 23: 4 (ammonilaisten kääntymyksen nimenomainen kielto) ja KS. Moorea, Anchor Bible Judith, s.87.
15 Craven, Taiteellisuus ja Usko, s. 117-18; Crawford, ”Esther ja Judith,” s. 70 ja 73-76.
16 Robert Hanhart, Iudith (Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1979), s., 7-18, raportit tekstimuodossa perinne Septuaginta, Vanhan latinalaisen ja Vulgatan Judith sekä tytär versiot kreikka, Syyria, armenia, jne.
18 Ks Louis H. Feldman, ”Hellenizations vuonna Josephuksen’ Versio Esther,” Liiketoimet American Philological Association, 101 (1970), s. 143-70 (s. 145).
19 Origen, Kirje Africanus 19: Ἑβραῖοι τῷ Τωβίᾳ οὐ χρῶνται, οὐδὲ τῇ Ιουδίθ· οὐδὲ γὰρ ἔχουσιν αὐτὰ κἂν ἐν ἀποκρύφοις ἑβραιστί, ὡς ἀπ αὐτῶν μαθόντες ἐγνώκαμεν Nicholas de Lange (ed.), Origène, La lettre à Africanus sur l ’ histoire, Sources Chrétiennes 302 , s. 562)., Tämä kirje on päivätty n. 245 c.e. ”Apokryfeistä” pitäisi olla selvää täällä ”piilossa” tai mahdollisesti ”tallennettu” kirjoja, eli enemmän arvostettu kuin raamatun kirjoja; ks Beckwith, s. 325-26 n. 30.
20 Jerome, Esipuhe Judith (Robert Weber , Biblia Sacra Iuxta Vulgatam Versionem ), p. 691. Muita käsikirjoituksia on ”Agiographa”, joka näyttää olevan myöhemmin käsittelyssä yritetään paikka Judith yhteydessä kanoninen kirjoja. Esipuheessaan Tobitin rinnakkaiskirjan (s., 676 Weber), Jerome puhuu Juutalaisten erottaa työtä raamatun kaanoniin ja sen siirtämistä Apokryfeistä (librum … Tobiae quem Hebraei catalogo de divinarum Scripturarum secantes, hänen quae Agiografa memorant manciparunt).
21 Jerome, Esipuhe Judithille (Weber, s. 691). Tämä maininta Aramealaisesta versiosta mutkistaa asioita entisestään. On selvää, että Jerome on käyttänyt Vanhoja Latin versiot Kirja Judith – ja nämä Vanhat latinalaisen tekstit oli käännetty Septuaginta – sekä hänen väitetty Aramean lähde., Lisäksi Hieronymus esitteli joitakin oman sävellyksensä kohtia. Katso Moore, Ankkuri Raamattu Judith, s. 94-101; Otzen, Tobit ja Judith, p. 141 ja edelleen bibliografia on.
22 L. E. Tony André, Les Apocryphes de l ’ ancien testamentti (Firenze: O. Paggi, 1903), s. 164-68, on hyödyllinen taulukko-vertailu Septuaginta ja Vulgata versiot Judith. Katso myös Dagmar Börner-Klein, Gefährdete Braut und schöne Kolminäytöksinen: Hebräische Judit Geschichten (Wiesbaden: Marix Verlag, 2007), s. 3-11., Leslie Abend Callaghan, ”Epäselvyys ja Määräraha: Tarina Judith Keskiaikainen Kerronta ja Iconographic Perinne”, Francescan Canadé Sautman, Diana Conchado, ja Giuseppe Carlo Di Scipio (toim.), Kertoen Tarinoita: Keskiaikainen Kerronta ja kansanperinnettä (New York: St. Martin ’ s Press, 1998), s. 79-99, esp. 81-85, käsittelee tapoja, joilla Hieronymus muuttaa Judithin.
23 Jos Hanukka sheelta – saarna Juutalaisten laki ja etiikka – syyttää Rav Ahai (680-752 c.e.,) on aito (= teksti 5f; ks. liite alla yksityiskohtainen luettelo keskiajan heprean Judith tekstit), sitten varhaisin säilynyt heprean tarina kertoo Judith juontaa juurensa kahdeksas luvulla. Katso, Samuel Kalman Mirsky, lain tuntijana de Rab Ahai Gaon: Genesis, Osa ii (Jerusalem: Sura-Instituutti, Yeshiva University ja Mossadin Harav Kook, 1961), s. 175-76 ja Meron Bialik Lerner, ”Kokoelmia Tarinoita,” Kiryat Sefer, 61 (1986), s. 867-72, esp. p. 869 n. 11 sen aitous; Ben Zion Wacholder, ”Katsaus Mirsky, lain tuntijana de Rab Ahai Gaon,” Juutalainen Quarterly Review, 53 (1963), s. 257-61, esp. p., 258, ajattelee, että tämä tarina on myöhäinen kiilto. Teksti 2 voidaan ajoittaa lujasti yhdennelletoista vuosisadalle, samoin teksti 10.
24 on yksi merkittävä poikkeus. Raamatunselittäjä ja filosofi Ramban (Nachmanides 1194–n. 1270) oli perehtynyt Aramaic versio Judith, käännetty Septuagintassa, sillä hän lainauksia Peshitta (Syyrialainen) versio Jdt 1:7-11 hänen kommentoidaan Dt 21:14. Hän sanoo, että säkeet tulevat Selaa Shoshan (tai Rona), ilmeisesti viitaten selaa sisältävät ”naisten kirjoja”, Susanna, Ruth, Judith, ja Esther, joka alkoi Susannan kanssa.,
25 katso yllä s. 25 ja Crawford, ”Esther ja Judith.”
27 Ks. kuitenkin Pierre-Maurice Bogaert, ”Un emprunt au judaïsme dans la perinne médiévale de l’ histoire de Judith fi langue d’oïl,” Revue théologique de Louvain, Vol. 31, N: o 3 (2000), s.344-64, esp. s 345-46 (ja edelleen viittauksia) perustelu on, että kirjoittaja Septuaginta Kirja Judith jo hienovaraisesti viittaa Hanukka., Vuonna kuudennentoista vuosisadan, kriittinen Juutalainen ajattelija Asarja de’ Rossi vastusti voimakkaasti yhdistyksen Judith kanssa Hanukka; ks Joanna Weinberg, Valo Silmät: Asarja de’ Rossi (New Haven, CT: Yale University Press, 2001), s. 636-39.
28 Günter Stemberger, ”La festa di Hanukka, Il libro di Giuditta e midrasim connessi,” in Giulio Busi (ed.), Me-Zo ole Le-Angelo: Raccolta di studi giudaici in memoria di Angelo Vivian (Bologna: Associazione italiana per lo studio del giudaismo, 1993), s., 527-45, käsittelee hanukkaa rabbiinisessa juutalaisuudessa ja erilaisia keskiaikaisia tarinoita, jotka liittyvät pyhäpäivään. Mira Friedman, ”Judithin metamorfoosit”, Juutalainen Taide, 12-13 (1986-87), s.225-46, esp. s 225-32, tuo erilaisia käsikirjoitus valaistukset ja Hanukka menorahs, jotka viittaavat yhteys Judith ja Hanukka Juutalaisten taidetta.
32 Dubarle, Judith, passim on vahvin kannattaja katsoo, että keskiajan heprean versioita heijastavat aiemmin antiikin versioita. Katso kuitenkin Grintz, Sefer Yehudith, s. 196-207; Otzen, Tobit ja Judith, pp., 138-40 ja muita viittauksia siellä muita näkemyksiä.
33 muiden ryhmittymien tarinoita, katso, Israelin Adler, ”A Hanukka Midrash on heprean Käsikirjoitus ja Bibliothèque Nationale,” Charles Berliini (ed.), Tutkimuksia juutalaisesta kirjallisuudesta, historiasta ja kirjallisuudesta I. Edvard Kiovan kunniaksi (New York: KTAV, 1971), s. i–viii (i–ii); Grintz, Sefer Yehudith, s. 197-98, ja Börner-Klein, Gefährdete Braut, passim.
34 Josipponin kirjan kirjoittaja (kesk.,) ilmeisesti oli ensimmäinen keskiaikainen Juutalainen kirjailija kääntää ja mukauttaa eri osa-Apokryfeistä. Häntä seuraa muun muassa Jerahme ’ El Salomon poika (alku kahdestoista sentti. ) ja Rabbi Elieser Asserin poika (400-luvun puolivälissä). E. Yassif (toim.), Book of Memory: The Chronicles of Jerahme ’ el (Tel Aviv: Tel Avivin Yliopisto, 2001), s .38-40.
35 Bogaert, ”Un emprunt,” s., 353-58, tarjoaa mielenkiintoisia epäsuoria todisteita liikkeeseen tällaisia Hanukka-Judith midrashim vuonna kolmastoista-luvulla Ranskassa, sillä hän osoittaa, miten Chevalerie de Juudas Macchabée of Gautier de Belleperche sisältää elementtejä heprean tarinoita.
36 KS.Grintz, Sefer Yehudit, S. 205, 207-08.
37 Rashi Babylonian Talmud Sapatti 23a; Tosafot Babylonian Talmud Megillah 4a.
38 Nissim ben Reuben on Alfasi, Sapatti 10a (Babylonian Talmud Sapatti 23b).