Pohjoismaiden yhteistyötä
Toiveet perustaa pan-Skandinaavinen valtion haihtunut 1860-luvulla, mutta olivat onnistuneet, mitä historioitsija Ruth Hemstad on kuvattu ’Indian summer’ valtioiden välistä yhteistyötä. Tämä alkoi yhteistyö vapaaehtoisjärjestöjen, kuten verkostoja, tutkijoita ja asiantuntijoita, urheilu-ja vapaa-ajan järjestöt ja poliittiset ryhmät, kuten työväenliikkeen, mutta puolivälissä vuosisadan, se myös käsitti virallista yhteistyötä Pohjoismaiden hallituksille., Perusta Pohjoismaiden Neuvosto vuonna 1952 johti yhteisten Pohjoismaisten työmarkkinoiden ja passi-ja sosiaaliturva-osuuskunnat, edellisen vastaavaa kehitystä Euroopan Unionissa, jonka monta vuosikymmentä. Nämä järjestelyt ovat myös helpottaneet välinen muuttoliike Pohjoismaista, erityisesti Suomesta Ruotsiin 1960-luvulla.
kehittäminen Pohjoismainen yhteistyö ei ole aina sujunut ongelmitta., Kunnianhimoisemmat talous-ja puolustusyhteistyöohjelmat ovat toisinaan päättyneet epäonnistumiseen, kun taas vuonna 2016 rajatarkastusten uudelleen käyttöönotto haastoi rajavalvonnan voimakkaasti alueen sisäistä liikkuvuutta. Samalla pohjoismaista yhteistyötä on laajennettu uusille aloille, esimerkiksi puolustus-ja turvallisuuspolitiikkaan. Pohjoismaiden hallitusten ja muiden järjestöjen edustajat näyttävät usein pitäneen helpoimpana yhteistyötä alueen ulkopuolella. Pohjoismaiden blokkipolitiikalla on pitkät perinteet esimerkiksi YK: n ja sen edeltäjän Kansainliiton kaltaisissa instituutioissa., Viiden Pohjoismaan pääministerit osallistuivat vuonna 2016 yhdessä huippukokoukseen Yhdysvaltain silloisen presidentin Barack Obaman kanssa.
Pohjoismaiden malli
ajatus erottuva Pohjoismainen malli politiikan ja sosiaalipolitiikan keskusteltiin sosiaalisen tutkijat 1970-luvulla, mutta juuret ovat aiemmin kansainvälinen kiinnostus aluetta ainakin 1930-luvulla. Määritelmät malli vaihtelevat., Se voi viitata kattava ja universaali Pohjoismainen hyvinvointivaltio, ja korkeat verot tarpeen tukea niitä, mutta myös parempana yhteisymmärrykseen perustuva päätöksenteko politiikassa, ja keskitettyjen rakenteiden konfliktin ratkaisemisessa työmarkkinoilla.
viime aikoina, termi ”Pohjoismaisen mallin” on käytetty viittaamaan käyttöönotto markkinoiden uudistuksia ja joustavuutta julkisen sektorin, esimerkiksi Taloustieteilijä erityiskertomuksessa alueella helmikuussa 2013., Käsite ei ole neutraali yksi: jotkut ulkomaiset poliitikot ja kommentaattorit, Pohjoismaat toimivat myönteisiä roolimalleja ja inspiraatiota päätöksentekoa, kun taas toisille ne toimivat dystopian varoitukset miten ei ajaa yhteiskuntaa. Kuitenkin, siellä ei näytä olevan yksimielisyys, että vaikka merkittäviä eroja koko alueella, on kestävä yhtäläisyyksiä sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset rakenteet Pohjoismaissa takaa, että niitä pidettäisiin erottuva klusterin.,
Historia Pohjoismaiden
Koska kuoleman Kalmarin Unioni alussa kuudennentoista vuosisadan, ei ole yhden valtion kokonaisuutena, joka kattaa koko Pohjoismaiden alueella. Varhaisella uudella ajalla, alueen hallitsi kaksi suurta composite valtion – Ruotsin ja Tanskan – joka rivaled toisiaan valvoa Itämeren., Tanskan valtakunta koostui Jyllannin ja ympäröivät saaret, Norja, duchies Slesvig ja Holstenin, ja Islanti ja Färsaaret, kun ruotsin valtakunta mukana, sen kauimpana määrin, kaikki, mikä on nyt Suomessa sekä rajoittuvilla alueilla eteläisen Itämeren rannikolla. Molemmat valtiot myös hankittu aika vaatimaton siirtomaa-tilojen Karibialla, ja Tanskassa myös Intiassa, Länsi-Afrikassa ja 1720s Grönlanti.,
integrointi early modern kingdoms oli tärkeää perintöä myöhemmin kehitystä Pohjoismaissa, eikä vähiten muodossa yhtäläisyyksiä hallinto-ja oikeusjärjestelmien viisi Pohjoismaissa. Ääriviivat modernin Pohjoismaissa perustuu viiden kansallisvaltioiden alkoi muotoutua aikana Euroopan sotien aikana 1789-1815, mutta on edelleen muutoksen aikana kaksi vuosisataa myöhemmin, kuten on esitetty alla.,
lisätietoa:
- Marja Jalava ja Bo Stråth, ’Pohjoismaat/Norden’, in Diana Mishkova ja Balázs Trencsényi, Euroopan Alueiden ja Rajat: Käsitteellinen Historia (New York & Oxford: Berghahn, 2017), s. 36-56.
- Norbert Götz, ’Norden: Rakenteet, jotka eivät tee alueen, Euroopan Katsaus Historiaan – Revyy européenne d’ histoire, 10 (2003), s. 325-341.
- Øystein Sørensen ja Bo Stråth, eds., The Cultural Construction of Norden (Oslo: Scandinavian University Press, 1997).