Lvi Valtameren Syvyyksiin
open ocean tekee noin 65 prosenttia valtameren vettä. Se on kaukana rannikkovesistä ja sisältää monenlaista elämää. Meri voidaan jakaa kahteen perusalueeseen: pohjavyöhykkeeseen tai merenpohjaan sekä pelagiseen vyöhykkeeseen tai merivesiin.
Auringonvalolta Pimeyteen
pelagisten alue on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen. Ylävyöhyke on euphoottinen eli auringon valaisema vyöhyke. Tämä on valtamerialue, johon auringonvalo tunkeutuu., Koska tämä vyöhyke saa auringonvaloa, fotosynteesi voi tapahtua ja kasvit voivat kasvaa täällä. Auringon valaisema vyöhyke laskee noin 660 metriin. Seuraava vyöhyke on dysfoottinen eli Hämärän rajamailla. Osa auringonvalosta saavuttaa tämän vyöhykkeen, mutta ei riitä fotosynteesin syntymiseen. Dysfoottinen vyöhyke laskee noin 3 300 metriin. Viimeinen vyöhyke on afoottinen tai keskiyön vyöhyke. Auringonvalo ei saavuta tätä vyöhykettä, ja se voi saavuttaa lähes 20 000 metrin syvyyden. Joskus ihmiset jakavat keskiyön vyöhykkeen kahteen vyöhykkeeseen: afoottivyöhykkeeseen ja syvänteeseen.,
Anna Auringon Paistaa Sisään
aurinkoinen alue on koti monenlaisia meren lajeja, koska kasvit voivat kasvaa siellä ja veden lämpötilat ovat suhteellisen lämmin. Aurinkoisella vyöhykkeellä tavataan paljon merieläimiä, kuten haita, tonnikalaa, makrillia, meduusoja, merikilpikonnia, hylkeitä ja merileijonia sekä pistiäisiä. Aurinkoisella vyöhykkeellä ei ole paljon piilopaikkoja! Joillakin lajeilla on sopeutuma, jota kutsutaan countershadingiksi. Nämä eläimet ovat päältä tummia ja alapuoleltaan vaaleampia., Kun saalistaja katselee niitä ylhäältä, ne sulautuvat alla oleviin tummempiin vesiin. Kun saalistaja katsoo niitä alhaalta, ne sulautuvat yläpuolelta kevyempiin vesiin.